Heti härkää sarvista. Luin läpi ensimmäisen suositellun ketteryyskirjan. Ash Mauryan Running Lean -kirja on käytäntöön pohjautuva opas IT-startupin perustamisesta. Hieno järkiperäinen lähestymistapa: vähemmän intuitiota ja Steve Jobs -tyylistä innoitusta, enemmän jalkatyötä ja rehtiä opettelemista.
Tämän kirjan suuri oivallus on opettelu. Paljon mitään ei tarvitse olla valmiina ja mitään ei kannata tehdä etukäteen. Lähes kaikki nojatuoliyrittäminen on hyödytöntä. Todellisuus paljastuu vasta kuluttajakosketuksen jälkeen. Etukäteen on turha suunnitella ominaisuuksia tai tehdä kauaskantoisia suunnitelmia. Tärkeintä on saada jotain ulos ja saada siitä aitoa palautetta oikeilta asiakkailta!
Mauryan kirja on ihanan käytännönläheinen. Todella konkreettisia ohjeita ja neuvoja ja "näin minä sen tein" -tyyppisiä esimerkkejä. Tutkimustuloksilla ei perustella mitään, vaan ollaan rohkeasti jotain mieltä oman kokemuksen ja muiden siistien tyyppien mielipiteiden perusteella. Kirjan blogijuuret näkyvät kohtuullisen selvästi, samoin kuin linkit Mauryan omiin tuotteisiin ja yrityksiin. Omassa kirjassaan saa toki promota ja Lean Canvas -tuote esimerkiksi kuulostaa varsin käyttökelpoiselta. Blogimainen ilmaisu ja tuotteita promoavat (mutta erittäin hyvät!) esimerkit tekevät Running Leanista kuitenkin vähän hellyttävän esityksen "aikuisempiin" ammattikirjoihin nähden.
Toisaalta voisi ajatella, että pieni roso ja suuri innostuneisuus kuuluu startup-skenellä pelkästään asiaan. Jännittävästi Maurya irtisanoutuu silti todella vahvasti sellaisesta "yrittäjä taivaan armosta" -hengestä ja julistaa todella tiukan valmistautumisen ja kotiläksyjen tekemisen asiaa. Ketterä pitää olla, mutta se on mahdollista vain, jos koko yritys ja tuote on rakennettu ketteryyden näkökulmasta. Ei kompromisseja.
Yksi osa kirjasta käsittelee lähinnä Mauryan Lean Canvas -palvelua. Lean Canvasta tarjoillaan vaihtoehdoksi perinteisen markkinasuunnitelman tekemiselle tai valtavien ja raskaiden worksheettien pyörittämiselle. Siitä ei ehkä kuitenkaan täällä sen enempää. Tutustukaa itse.
Kirja on käsittelee tiukasti mahdollisimman ketterän IT-startupin perustamista. Kaikki ominaisuudet ja koko tuotteen rakentaminen tapahtuu vain ja pelkästään maksimaalisen tehokkuuden saavuttamisen ja kaiken mahdollisen tyhjäkäynnin välttämisen nimissä. Jos esimerkiksi asiakkaat saavat ensin käyttää palvelua 30 päivää ilman maksua, silloin maksujen käsittelemiseen tarvittavat ominaisuudet tarvitsee koodata vasta 29 päivää launchin jälkeen. Jos tehdään esitystä siitä, miltä palvelu voisi valmiina näyttää, silloin ei tuhrata satoja tunteja gradienttien miettimiseen tai flash-animaatioihin, vaan esitetään toiminnallisuudet tehokkaasti. Photarilla piirrellyt mock-upit ovat 90 % silkkaa haaskausta (waste), koska demon jälkeen niillä ei voi tehdä enää mitään ja todellisen tuotteen luominen on aloitettava nollasta.
Maurya käyttää hauskan kritiikittömästi kaikkia lean tekniikoiden termejä. Niin itsestäänselviä, että niitä ei tarvitse kertaakaan edes selittää. Kohdeyleisöään varten kirjoitettu selvästi. Lähdetään kyllä perusteista ja kyllä tätä varmasti pystyy ihan kuka tahansa lukija seuraamaan, mutta silti vähän pitää kirjoittajan väläyttää, että hän on sitä coolia lean-porukkaa.
Tärpit
Empiirinen meininki yrittämisessä. Maurya puhuu paljon hypoteesien testaamisesta. Paraskin bisnesidea on vain arvaus. Yleensä se on vielä huonosti muotoiltu arvaus, jota ei voi testata mitenkään järkevästi. Startup-yrittäjän kannattaa pilkkoa ideansa testataamiskelpoisiksi hypoteeseiksi, joita voi yrittää mitata. "Kuinka usein törmäätte tällaiseen ongelmaan ja kuinka kauan sen selvittäminen yleensä kestää?" Testattavat hypoteesit ovat paras tapa yrittää selvittää onko ratkaisemista vaativia ongelmia todella olemassa ja onko niiden ratkaisemisesta löydettävissä markkinarakoa itselle. Kohderyhmän valinta ja siihen fokusointi ja heidän hintapreferenssiensä selvittäminen ovat kaikki tärkeää asiaa, jota ei kannata vain roiskaista lonkalta johonkin suuntaan.
UVP - Unique Value Proposition. Startupin välttämätön edellytys. Mitä ainutlaatuisen loistavaa lisäarvoa startup voi tuottaa. Tämän ehdotuksen kiteyttäminen välittömästi oivallettavaan muotoon on suuri haaste ja tärkeimpiä tekijöitä startup-yritykseen lähdettäessä. UVP on se iskevä virke, joka parissa sekunnissa saa potentiaalisen asiakkaan kiinnostumaan tuotteesta. Tämä on se paikka, jossa tiputella iskusanoja (Design: Audi, Prestige: Mercedes, jne.) ja vastaukset siihen miksi ja kenelle ollaan jotain tarjoamassa.
Hinnoittelu on osa tuotetta. Mauryan ohje on pyytää heti alusta alkaen rahaa. Maksavat asiakkaat antavat todellista palautetta. Ilmaiskäyttäjät ovat vain käyttäjiä. Se on ehkä toinen äärimmäisen hyvä muistutus kirjassa: Asiakkaat maksavat rahaa, käyttäjät ovat käyttäjiä. Käyttäjät ovat ihan kivoja ja heistä voi tulla asiakkaita, mutta raha ratkaisee. Jos haluaa tietää mitä mieltä asiakkaat ovat, pitää kysyä asiakkailta. Ei käyttäjiltä.
Asiakkailta kysyminen on tärkeää. Jos 90 % käyttäjistä putoaa pois esimerkiksi rekisteröitymisen ja softan asentamisen välillä, niin joku on pielessä. Tässä vaiheessa yksi ihan validi mahdollisuus on kysyä joltain kelkasta pudonneista, mistä homma johtuu. Onko joku pielessä, mitä pitää korjata? Pelkät käyttäjät tai satunnaisesti johonkin nettisivuun tutustuvat ihmiset eivät kirjoittele mitään bugiraportteja tai kehitysehdotuksia. Jos sellaisia haluaa, niitä pitää kysyä.
Kanban ja muut leanit työtavat. Maurya käy läpi monia lean-työtapoja ja -välineitä käytännönläheisesti. Näistä ehkä lukisin vielä mieluusti ihan erikseen jonkun varsinaisen metodioppaan, vaikka toisaalta tässäkin kirjassa on jo ihan tarpeeksi materiaalia, että töissä voisi pistää kanban-taulut pystyyn ensi maanantaina. En käy tässä kuitenkaan niitä sen tarkemmin läpi. Odotan sitä "virallista" metodikirjaa.
Armottomasti lean. Vielä kerran nostettava esiin sitä, miten armottoman kokonaisvaltaisia lean-menetelmät ovat. Joka ikinen päätös pitää pelata joustavan ja ketterän toiminnan pussiin. Koskaan ei tehdä yhtään tuntia työtä, joka ei välittömästi vie tuotetta eteenpäin. Ominaisuuksia ei koodailla lämpimikseen, vaan joka ikinen suoritus priorisoidaan ja sen tarpeellisuus arvioidaan. Fokus on aina tiukka.
Alkuvaiheessa kannattaa Mauryan mukaan keskittyä 80 % ajasta olemassaolevan core-ominaisuuksien kehittämiseen ja vain 20 % ajasta jonkin uuden vipstaakin luomiseen. Jos tuote on hyvin suunniteltu, se on hyvä. Silloin se ei tarvitse (varsinkaan alkuvaiheessa) mitään ylimääräisiä vipuja tai nippeleitä. Tärkeämpää on keskittyä olennaiseen ja varmistaa, että työ virtaa organisaation läpi nopeasti ja alkaa tuottaa mahdollisimman heti taas voittoa (vrt. The Goal ja Phoenix Project).
Innostava kirja. Blogijuurien näkyminen ja startup-intoilu ovat vähän hellyttäviä, mutta se on toisaalta ehkä osa viehätystä. Erittäin innostava kirja, sanotaan jopa. Pitäisikö alkaa bootstrap startup-yrittäjäksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti